Helsingin Sanomat kirjoittaa Työterveyslaitoksen tutkimukseen pohjautuen, kuinka johtajien irtisanoutuminen on lisääntynyt. Tässä keskeinen kohta jutusta:
Vaikka työhyvinvoinnin heikkeneminen koskettaa erityisesti nuoria, myös esihenkilö- ja johtotehtävissä olevien työhyvinvointi on heikentynyt. Työntekijöihin verrattuna johtajien kuormitustekijöissä korostuu liiallinen työmäärä. Työntekijöistä joka neljäs kokee työmääränsä liialliseksi, johtajista joka toinen (46 prosenttia). Johtajat ja esihenkilöt kokevat työssään aiempaa vähemmän pätevyyttä, menestymistä, oppimisen mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä, Työterveyslaitos kertoo.
Itse en ole tästä tutkimustuloksesta yllättynyt. Selitän miksi.
Nykyinen työelämä perustuu yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta 100-vuotta vanhaan tayloristiseen jakoon johtajiin ja johdettaviin. Tämä koskee myös ns. valmentavaa johtajuutta. Nykyisen maailman vauhdissa ja kompleksisuudessa on mielestäni kohtuutonta (tai ehkä jopa järjetöntä!) jättää johtaminen erikseen nimettyjen superihmisten (=johtajien) hommaksi. Organisaation johtaminen on paljon toimivampaa, inhmillisempää ja kestävämpää tehdä yhteisöllisesti eli siten, että jokainen osallistuu johtamistehtäviin ja johtajuuden toteuttamiseen omilla tavoillaan.
Ajattelen tämän jaon johtajiin ja johdettaviin olevan ainakin osittain myös tämän Työterveyslaitoksen tutkimustuloksen takana. Osittain ajatukseni perustuu omiin kokemuksiini siitä, miten yhteisöohjautuvuuteen siirtymisen jälkeen entiset johtajat ovat kokeneet työssään yhä enemmän noita mainittuja puutteita, eli päteyvyyttä, menestymistä, oppimisen mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä.
Organisaatiosi ansaitsee saada johtajien lahjakkuudet käyttöön myös jatkossa. Ja johtajat ansaitsevat paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Yhteisöohjautuvuus, teal-ajattelu ja muut vertaispohjaiset organisoitumisen tarjoavat näihin perinteistä johtamista paljon paremmat puitteet.