Muutoksen tekeminen on vaikeaa. Vaikeita aikoja tulee eteen väistämättä. Kun vaikeudet kohtaavat, ohjaako sinua hyöty vai velvollisuus?
Hyödyistä puhutaan paljon. Monesti samalla tarkoitetaan hyötymistä. Pitäisikö alkaa enemmän puhua velvollisuuksista?
Velvollisuus ohjaa varmemmin kuin hyödyn tavoittelu. Kun tulee hetki, jolloin voisi lopettaa, velvollisuus saa jatkamaan. Velvollisuus voi olla ulkoa annettu. Se voi olla taloudellisten sitoumusten sanelemaa. Tai se voi olla itsestä lähtevää. Mielestäni paras velvoite on itsestä lähtevä. Velvoite hoitaa muille ihmisille annettu lupaus – sanottu tai sanomaton. Velvoite tehdä valmiiksi.
Uuden merkityksellisen asian puskeminen läpi harmaan kiven luo parhaimmillaan itsessään velvoitteen saada se valmiiksi. Sillä se aluksi harvalukuinen joukko ihmisiä, joka uskoo tekeillä olevan muutoksen tärkeyteen, saa parhaiten jatkamaan vaikeuksista välittämättä. He, joille on annettu sanomaton lupaus jostain uudesta kohta valmistuvasta, kannattelevat vaikeuksien aikana. He, jotka tarvitsevat uutta, sitä mikä ei ole vielä enemmistön mielestä valmis. Jos ei ole valmista, silloin asiaa ei ole olemassa. Useimpien mielestä.
Näissä tilanteissä minua on auttanut velvollisuuden tunto siitä, että luvattu asia pitää saada valmiiksi. Pitää tehdä valmiiksi, jotta mahdollisimman moni pääsee siitä hyötymään. Koska aluksi hyötyjä ei ole, siihen ei voi tekemistään perustaa. Velvollisuuden täyttämisen varaan voi. Velvollisuus on parhaimmillaan lupauksen täyttämistä siinä tilanteessa, missä yrittämisen lopettaminen ei vielä edes näkyisi kovin monelle.
Sen jälkeen kun velvollisuus on täytetty, hyödyt ja hyötyminen tulevat itsestään. Muutoksen tekeminen vaatii yritystä, on sen tekijä sitten yrittäjä, palkkatyössä tai vaikka kansalaisvaikuttaja. Meistä jokainen voi olla velvollisuusyrittäjä. Moni on.
Kirjoittaja on vuonna 2007 perustanut yrityksen, mikä tuottaa muistelu- ja elämäntarinapalvelua Epooq. Palvelu on suunnattu erityisesti isovanhempien sukupolvelle. Yrityksen tie ei ole ollut helppo.