Posts

Järistys tulossa – oletteko valmiita?

Työskentelin vuosituhannen vaiheessa Wellingtonissa Uudessa Seelannissa. Mannerlaatat hiissaavat siellä sivuttain toisiaan vasten ja pienet 3-4 Richterin maanjäristykset ovat jatkuvia. “Pääsin” kokemaan myös yhden 7 Richterin jytinänkin toimistotalon neljännessä kerroksessa. Se ei ollut parhaita hetkiä elämässäni. Kaikki tosin tuntuivat tietävän miten toimia. Lisäksi jälkikäteen kuulin, että useimmilla on perusvarastot kotonaan isompien järistysten varalta. Isompaan suoraan kohdalla osuvaan järistykseen siis on varauduttu, mutta siitä huolimatta se tulee olemaan kova paikka. Toipumis- ja jatkamiskyky ovat silti huippuluokkaa.

Yritykset kokevat jatkuvasti pieniä markkinalaattojen siirtymisestä johtuvia järistyksiä. Niitä ei jatkuvuutensa ja pienuutensa johdosta usein liiemmälti huomioida ollenkaan yrityksissä?

Pitäisi. Niiden avulla voidaan jatkuvasti virittää yrityksen kulttuuria ja valmiutta vääjäämättä tuleviin isoihin markkinalaattojen siirtymiin. Tuhoa isosta siirtymästä seuraa aina vaikka kuinka oltaisiin valmistauduttu. Selviytymisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että yritykselle ja sen henkilöstölle olisi rakennettu halu ja kyvyt toipua isosta muutoksesta ja jatkaa.

Jatkuvan parantamisen kulttuurilla parannetaan olennaisesti yritysten ja ihmisten valmiuksia toipua ja jatkaa isoistakin järistyksistä yhä kilpaillummassa maailmassa.

Juuri aloittamani “The Toyota Way to Lean Leadership” (Jeffrey Liker , Gary L. Convis) taitaa käsittellä ainakin alusta päätellen juurikin tätä samaista tematiikkaa. Mielenkiinnolla odotan mitä on tulossa.

Vieraskynä: Jokainen voi olla velvollisuusyrittäjä

Muutoksen tekeminen on vaikeaa. Vaikeita aikoja tulee eteen väistämättä. Kun vaikeudet kohtaavat, ohjaako sinua hyöty vai velvollisuus?

Hyödyistä puhutaan paljon. Monesti samalla tarkoitetaan hyötymistä. Pitäisikö alkaa enemmän puhua velvollisuuksista?

Velvollisuus ohjaa varmemmin kuin hyödyn tavoittelu. Kun tulee hetki, jolloin voisi lopettaa, velvollisuus saa jatkamaan. Velvollisuus voi olla ulkoa annettu. Se voi olla taloudellisten sitoumusten sanelemaa. Tai se voi olla itsestä lähtevää. Mielestäni paras velvoite on itsestä lähtevä. Velvoite hoitaa muille ihmisille annettu lupaus – sanottu tai sanomaton. Velvoite tehdä valmiiksi.

Uuden merkityksellisen asian puskeminen läpi harmaan kiven luo parhaimmillaan itsessään velvoitteen saada se valmiiksi. Sillä se aluksi harvalukuinen joukko ihmisiä, joka uskoo tekeillä olevan muutoksen tärkeyteen, saa parhaiten jatkamaan vaikeuksista välittämättä. He, joille on annettu sanomaton lupaus jostain uudesta kohta valmistuvasta, kannattelevat vaikeuksien aikana. He, jotka tarvitsevat uutta, sitä mikä ei ole vielä enemmistön mielestä valmis. Jos ei ole valmista, silloin asiaa ei ole olemassa. Useimpien mielestä.

Näissä tilanteissä minua on auttanut velvollisuuden tunto siitä, että luvattu asia pitää saada valmiiksi. Pitää tehdä valmiiksi, jotta mahdollisimman moni pääsee siitä hyötymään. Koska aluksi hyötyjä ei ole, siihen ei voi tekemistään perustaa. Velvollisuuden täyttämisen varaan voi. Velvollisuus on parhaimmillaan lupauksen täyttämistä siinä tilanteessa, missä yrittämisen lopettaminen ei vielä edes näkyisi kovin monelle.

Sen jälkeen kun velvollisuus on täytetty, hyödyt ja hyötyminen tulevat itsestään. Muutoksen tekeminen vaatii yritystä, on sen tekijä sitten yrittäjä, palkkatyössä tai vaikka kansalaisvaikuttaja. Meistä jokainen voi olla velvollisuusyrittäjä. Moni on.

Kirjoittaja on vuonna 2007 perustanut yrityksen, mikä tuottaa muistelu- ja elämäntarinapalvelua Epooq. Palvelu on suunnattu erityisesti isovanhempien sukupolvelle. Yrityksen tie ei ole ollut helppo.